VUONNA 2030 TURVAKOTEJA ON KAIKKIALLA SUOMESSA. PIAN NIITÄ EI ENÄÄ TARVITA.

Kurkistus vuoteen 2030:

”Minä soitin aamuyöllä Nollalinjaan, kun pelkäsin niin paljon. Sitten turvakotiin. Turvakodilta sanoivat, että tule heti tänne vaan, jutellaan ja tutkitaan, ei sinne pidä jäädä jos pelottaa. Ne kysyi vielä, että tulenko jonkun kanssa, että onko millainen tilantarve, mutta kerroin, että tulen yksin. Lemmikkieläimistäkin ne kysyivät, niillä on jonkun eläinsuojeluyhdistyksen kanssa yhteistyötä.

Minua helpotti tosi paljon, että tiesin etukäteen, ettei siellä sanota eioota. Että siihen turvakotiin pääsee, myös pyörätuolilla, joka on mulle se sopivin.

Se oli kyllä minun henkeni pelastus, palasi usko ja luottamus ihmisiin. Sain siellä apua sekä rikosprosessiin että asunnonhakuun. Nykyään käyn siellä vapaaehtoisena vetämässä joogaa”.

Turvakotiverkosto kattaa koko maan. Apua on saatavilla heti ja tarvittavan pitkään.

  • Päättäjät ovat ymmärtäneet naisiin kohdistuvan väkivallan vakavuuden ja ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin sen poistamiseksi – rahaa säästämättä ja laadusta tinkimättä.
  • Lainsäädäntömme tunnistaa naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet ja suojelee naisia ja tyttöjä väkivallalta parhaalla mahdollisella tavalla.
  • Jokainen ymmärtää, että naisilla ja tytöillä on ehdoton ja loukkaamaton seksuaalinen itsemääräämisoikeus.
  • Turvakotiverkosto kattaa koko maan: ne pelastavat ihmishenkiä ja ovat yhtä tärkeitä kuin palokunnat.
  • Palveluista ei ole pulaa: niin väkivaltaa pelkääville, kokeville kuin omasta väkivallasta huolestuneille on tarjolla apua ja tukea, riittävän pitkään.
  • Eron jälkeiseen vainoon suhtaudutaan potentiaalisti tappavana, ja suojaamistoimet ovat sen mukaiset. Lähestymiskielto on osa rikosprosessia.
  • Lähestymiskiellon noudattaminen on poliisin vastuulla. Kiellolla suojatun ei tarvitse raportoida kiellon rikkomisesta, vaan poliisi saa siitä automaattisesti ilmoituksen.